Every Day Matters

Silirimpsistä vaan everybody!

Mulla on ollut kaaaaauuuhea viikko..tai siis viime kisan jälkeiset pari päivää :( Olin kisoissa neljäs! En ollut ollenkaan tyytyväinen tulokseen vaikka tärkein oli päästä jatkoon..no joo, mutta otti päähän silti. Näin siskon kamerasta onneksi oman suorituksen ja kuten jo aiemmin totesin, en ollut tyytyväinen. Kengät tarttui lukuisia kertoja mattoon kiinni ja kumipohjilla pehmeällä matolla kun ei muutenkaan ole tullut harjoiteltua korkkareilla poseeraamista. ****** ***********!!!!!!!!!!!!!!!! Meinasin myös horjahdella kiitos paskan kenkä-matto yhdistelmän. Pahinta on se kun olen vielä kokematon kisaaja niin tuollainen pääsi yllättämään täysin ja laittoi pasmat sekaisin! En jotenkin päässyt asian yli vaan hätiköin ja se näkyi. Hyvällå yleisesiintymisellä peitin horjahtelut, mutta en ollut kyllä suunnittellut niin älyttömän monia töpöaskelia .

Jyväskylän karsinnan jälkeen käytiin tietysti ravintolassa syömässä..nam. Kermainen kuhakeitto, ylikypsä härän file, punkkulasi ja suklaakakkua jälkkäriksi :D Nukuin huonosi seuraavan yön! Seuraavana päivänä pari tsemppipuhelua ja salille vääntämään "tyhjennystreeniä". Treeni meinasi saada kohtalokkaan lopun kun aloin saada outoa näppylää huuleen ja suun ympärille (sain samanlaista ihottumaa aiemmin samalla vkolla useampana päivänä).. Jatkoin vääntämistä ja turvotus alkoi tuntua ikävältä huulissa, minuutti myöhemmin tunne oli siirtynyt kieleen ja siitä kohta kitalakeen. Mietin, että mitä ihmettä??? Tunne paheni ja turvotus lisääntyi.. päätin lähteä apteekkiin, koska tunne oli niin outo!!!! En kerinny satsilta kun rappuset ylös niin turvitus levisi kurkkuun ja kurkku alkoi turvota.. menin tietysti paniikkiin ja soitin Bulille, että mitä teen ja aloin itkemään siinä kun tajusin miten nopsaa reaktio etenee. Lähdin puolijuksua kohti Yliopiston apteekkia (matkaa 2 korttelia) ja onneksi näin ystäväni Heikin ja Mirvan matkan varrella. Siinä vaiheessa pystyin hädin tuskin puhumaan kun kieli oli jo niin turvoksissa ja kurkku kanssa. Paniikissa, itkuisena ja edelleen itse hengittäen kuitenkin päästiin apteekkiin. Siellä minut laitettiin makaamaan lattialle ja adrenaliinipiikki iskettiin reiteen. Ihana henkilökunta ja rakkaat ystävät pelasti minut ripeällä toiminnalla. Ambulanssi soitettiin heti ja se tuli pian. Piikki pysäytti turvotuksen onneksi ja sain loppuun asti itse henkeä. Koskaan ei voi tietää milloin on elämäsi viimeinen päivä!

No viimeistelyt saivat aivan uuden käännöksen! Sairaalassa, mietin pääsenöä su viikon päästä lavalle ollenkaan... jatkoin proteiinin syömistä sairaalassa ja Toni rakas toi mulle ruokaa. 6 prot. ateriaa päivässä. Sinnikkäästi toimin ohjeiden mukaan jos minulla vaikka olisikin mahdollisuus nousta lavalle. En todellakaan antaisi tämän työn mennä hukkaan, mutta samalla ajattelin anafylaksia-kokemuksen olleen niin rankka ja pahimmassa tapauksessa olisi voinut käydä tosi huonosti, että jos minulle olisi tullut ehdoton kisakielto olisi sitä pitänyt noudattaa. Ei tullut, onneksi!

Nyt olen hengissä, Lahdessa ja valmistaudun huomiseen SM-kilpailuun, että repikää siitä anafylaksiat! tämä viikko tapahtuneen jälkeen ja sen kun pääsin kotiin ti on mennyt rennosti! Tankattu on ke tähän päivään. Lopetin just kolmen aikaan veden juonnin ja kuivatus jatkuu aina aamuun saakka :) Ei ole rapia olotila, mutta huomenna tämä kisaprojekti saa ansaitsemansa tauon ja toivottavasti kisoissa käy hyvin :)

Tuli asiaa kerrankin tiiviissä muodossa ja tuutin täydeltä :) Siksi en siis ole päivittänyt blogiani kisojen jälkeen kun oli tollanen pikku tilanne päällä. Tästä lähin mulla on aina mukana epipen, adrenaliiniruiske siltä varalta, että saan uuden kohtauksen. Toivottavasti en saa enää koskaan ja anteeksi kaikille läheisilleni säikäytys! Kiitos kaikki minua tukeneet! Kiitos rakkaat ystävät! Kiitos lukijat! Katsotaan vieläkö Body lehti julkaisee kisaesittelyn, jonka kohta laitan maililla menemään :) Alla kuvia karsintoja edeltäneeltä viikolta! Pumppailua selälle :)

Ylätalja